Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 9.6.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 10 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

Gil ja Inez ovat Pariisin reissulla, jolla käsikirjoittaja-kirjailija Gilin on tarkoitus keskittyä kirjaansa lomailun ohessa. Gil pitää Pariisista ja varsinkin 1920-luvun Pariisista, mutta Inez haluaisi kihlattunsa jalat maahan ja keskittyvän enemmän elokuvauraansa kuin romaanien kirjoittamiseen. Kun Inezin vanha ihastus Paul pölähtää Pariisiin samaan aikaan, Inez keskittyy enemmän häneen. Gil lähtee baari-illan jälkeen kävelylle, hänet poimii kyytiin vanha auto, jonka kautta hän huomaa palanneensa 1920-luvulle…

Woody Allenin ”Midnight in Paris” on upeasti toteutettu fantasiahöysteinen romanttinen komedia. Jo pelkästään Ranskan upeat pikkukadut leffan alussa vanhan musiikin säestämänä saavat aikaan tietynlaisen nostalgisen tunnelman, joka pysyy vakaasti koko leffan ajan, loppuun saakka. Elokuvan transformaatio on tehty niin hyvin, että päähenkilön ihmetykseen samaistuu kun huomaa aikakauden vaihtuvan. Owen Wilson on tämänkaltaisessa roolissa ehkä erikoinen valinta, mutta osoittautuu leffassa loistavaksi. Rachel McAdams on myöskin upea, näyttelytyö on taidokasta, sillä sen tuloksena on asiaankuuluvaa mahdotonta ärsytystä.

Aikamatkustusteema on lähellä sydäntäni ja sitä leffassa riitti. Mutta toisaalta uskon että leffan ”aikamatkustus” ei ollut tarkoitus olla vain hypoteettista, sillä Pariisissa on jäänteitä niistä vanhoista ajoista joita leffassa esiteltiin. Pidin ajatuksesta että leffa yrittää kertoa ”kun menet Pariisiin, sinun ei tarvitse hypätä vanhan auton kyytiin matkustaaksesi 1920-luvulle tai Belle í‰poqueen, olet jo siellä!”. Pidän myös Ranskasta, mutta en ylistä sitä. Siitäkin huolimatta leffa on erityisesti mieleeni. En osaa löytää elokuvasta mitään huonoa, muuta kuin että se loppui liian pian. Lopputekstien ilmestyessä ruutuun olin älliköllä lyöty ja halusin lisää – hyvän elokuvan merkit kasassa. Tämä leffa jättää jälkeensä nostalgisen fiiliksen ja tunnelman katsomisen jälkeenkin. Suosittelen lämpimästi katsottavaksi erityisesti oman puoliskon kanssa!

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!