Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 21.10.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 10 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

Pitkän työkomennuksen jälkeen Mark huomaa että hänen vaimonsa on ollut uskoton. Uskottomuuden lisäksi vaimo käyttäytyy omituisesti ja Markillakin meinaa mielenterveys rakoilla…

Possession on täydellistä mindfuckia. Tykkäsin leffan puitteista, sen vangitsevuudesta, mutta jossain vaiheessa homma alkoi mennä överiksi. Överiydessäkään ei yleensä ole mitään vikaa itsessään, mutta tämä elokuva on kokonaisuutena täydellinen sekasotku. Kun juoneen lisätään jatkuvasti jotain uutta, lopputulos on kaameaa. Joku punainen lanka leffassa yritti olla, mutta lopputekstien ilmestyessä ruutuun en voinut olla pettymättä. Odotin hieman parempaa. Isabelle Adjani on tässä huikea, samoin suosikkini Sam Neil. Muistutti hyvin paljon Lars von Trierin Antichristia, tämä vaan vähän parempi kun ei ollut niin paljon taidepaskaa. Siinä ja siinä. En menisi suosittelemaan.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!