Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 25.1.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 10 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

Katie ja Kristi ovat lapsia, jotka asuvat äitinsä ja hänen miesystävän Denniksen kanssa isossa talossa. Eletään vuotta 1988 ja etenkin Kristillä on ”mielikuvitusystävä” nimeltään Toby. Talossa tapahtuu kummia ja myös kuvaaja Dennis pääsee tutustumaan Tobyyn…

Täytyy sanoa että Paranormal Activityn kolmas osa oli minulle pienoinen pettymys. Pidin aiemmista osista ja muutenkin ideasta, jossa katsojan mielikuvitukselle jätetään äärettömästi tilaa ja jossa koko jännitys ja ”kauhu” perustuu ihmisen luontaiseen psykologiseen pelkorefleksiin. Tässä elokuvassa oli vähän liikaa puutteita. Jäi liikaa kysymyksiä. Myöskin iso osa kohtauksista tapahtui valossa, mikä antoi liikaa tilaa hengähtää.

Loppu oli jotenkin keskeneräinen ja ennalta-arvattava, hätäisesti tehty. Selitettä millekään ei oikeastaan annettu, mutta toisaalta tämä on prequel, eli ajanjaksoltaan ennen aiemmissa elokuvissa tapahtunutta juttua. Paranormal Activityt ovat elokuvia, jotka joko kyllästyttävät tai jänskättävät katsojaa. Minä kuulun jälkimmäiseen kaartiin ja olen sitä mieltä että nämä elokuvat on katsottava aivan yksin, aivan pimeässä, äänet kovalla, muuten niistä ei saa mitään irti. Puutteistaan huolimatta tämä oli oiva pala, jota suosittelen niille jotka pitivät myös aiemmista osista.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!