Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 31.5.2016, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 6 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 28-vuotias.

Masafumi Kobayashi tutkii paranormaaleja ilmiöitä, kunnes yht’äkkiä katoaa. Videonauhat löydetään ja niistä kootaan Noroi – ”Kirous”, pätkä joka paljastaa taustoja Kobyashin tutkimuksesta, jossa hän on esiaikaisen demonin Kogutaban jäljillä…

Noroita oli hypetetty sen verran paljon, että rohkaistuin sen vihdoin katsomaan. Ehkä odotukset olivat liian korkealla, mutta leffa ei onnistunut pelottamaan tarpeeksi ”maailman pelottavimmaksi elokuvaksi”. Elokuva on tehokeinoiltaan minimalistinen, psykologinen jännäri ja tuo mieleen hieman thaimaalaisen Shutterin.

Ohjaaja Kôji Shiraishilta olen nähnyt aiemmin vain Gurotesukun (Grotesque), joka oli sekin pettymys, tosin leffana aivan erilainen. Noroi on hidastempoinen, sekava ja kyllästyttävä kauhuelokuva, vaikka tosin omaperäisyydeltään loistaakin. Ohjaaja sinänsä tekee ihan mielenkiintoisia elokuvia ja on mieltynyt ”löydettyyn matskuun”, eli hillittyyn käsikamerameininkiin. Noroi on toistaiseksi Shiraishin parasta antia, mutta pari kertaa pitää miettiä ennen kuin seuraavaan tarttuu.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!