Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 5.5.2014, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 8 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 26-vuotias.

Adèle on nuori tyttö, joka tapaa häntä vanhemman sinitukkaisen Emman, johon hän ihastuu. Etsiskellessään itseään Adèle huomaa, ettei kenenkään muun kanssa ole niin kivaa kuin Emman…

”Blue is the Warmest Color” muistuttaa tarinaltaan Fucking Åmålia. Elokuva on herkkä ja erittäin hienosti kuvattu ja näytelty. Adèlen hahmo on aluksi kiinnostava, mutta alkaa puuduttamaan pidemmän päälle. Kohtaukset ovat pitkiä ja etenkin sensuroimattomat seksikohtaukset saavat miettimään pyöriikö ruudussa pornoa vai romanttinen draama.

Leffa alkaa nopeasti junnaamaan paikoillaan ja kolmetuntinen elokuva sisältää aika vähän mitään ratkaisuja tai ideaa. Näyttely ja tunteiden kuvaus on rehellisintä ja kauneinta pitkään aikaan, mutta pitkä ja puuduttava kokonaisuus ei nyt ihan natsannut.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!