Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 16.5.2016, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 6 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 28-vuotias.

Eletään dystooppista lähitulevaisuutta, jossa sinkkuna oleminen on laissa kiellettyä. Kaikki sinkut passitetaan hotelliin, jossa he elävät parisen kuukautta ainoana tarkoituksenaan kumppanin etsiminen. Samalla he metsästävät ”lonereita” metsästä. Jos kumppania ei löydy, heidät muutetaan haluamaksensa eläimeksi ja lähetetään metsään…

The Lobster on pitkästä aikaa oudoimpia elokuvia mitä olen katsonut. Leffan perusfiilis on hieman masentava, mutta se osaa olla myös kierolla tavalla hauska. Colin Farrell, John C. Reilly, Michael Smiley, Rachel Weisz, Ben Whishaw ja Blue is the Warmest Color -ranskatar Léa Seydoux ovat kaikki tuttuja ja taitavia näyttelijöitä ja oli ilo nähdä elokuvassa niin monta hyvää suoritusta.

Dystooppinen maailmankuva ja autistinen dialogia muuttuu loppupätkän aikana kummallisesta mindfuckista oikeastaan aikalailla järkeenkäyväksi analogiaksi. Tarina on mielenkiintoinen ja pitää tiukassa otteessaan tarinankerronnan hitaudesta huolimatta. Tämän originaalimpaa elokuvaa minimalistisen scifin saralla harvemmin näkee. The Lobster ei ole todellakaan kaikille, mutta minä pidin vallattomasti. Angstisesta viulu-soundtrackista iso plussa. Jännittävä, kiehtova, kiero erikoisuus, jonka suosittelen tsekkaamaan, etenkin jos olet outojen elokuvien tai dystooppisen scifin ystävä.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!