Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 24.2.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Olipa kerran sokea kelloseppä, joka surustaan menehtynyttä poikaansa kohtaan rakensi rautatieasemalle ison kellon, joka käy takaperin. Näin ollen surkean sattumuksen summana Benjamin Button syntyi vanhana ja ryppyisenä. Ulkonäkönsä vuoksi hänet hylättiin ja Benjaminin kasvatti Queenie-niminen äitihenkilö. Alusta alkaen ihmiset huomasivat että Benjaminissa oli jotakin erilaista ja outoa, mies nimittäin tuntui nuorenevan päivä päivältä, samalla kun muut vanhenivat…

Elokuva Benjaminin tarinasta on värikäs ja monipuolinen, mutta mielestäni turhan yliarvostettu. Elokuvaa on verrattu Forrest Gumpiin, mutta tämä ei ollut aivan niin hyvä, eikä nämä elokuvat ole yhtään samanlaisia. Suoraan sanottuna The Curious Case of Benjamin Button oli iso pettymys. Elokuva kesti noin kolme tuntia ja sitä oli ajoittain puuduttava seurata. Tarina oli hidas eikä tuntunut välillä etenevän mihinkään. Teatterista ulos astuessani olin enemmän helpottunut kuin tyytyväinen.

Toisaalta elokuva herätti paljon ajatuksia, mikä on aina hyvä merkki. Sitä rupesi miettimään omaa elämäänsä ja omia ihmissuhteita, ja koko ajatusta. Elokuva sisälsi myös paljon asiaa ja ajatuksia. Toisaalta rupesi ahdistamaa se miten lyhyt elämä loppujenlopuksi onkaan. Maskeeraus ja toteutus elokuvassa oli aivan käsittämättömän hienosti tehty, mutta aina pelkät puitteet eivät riitä. Olisin toivonut enemmän kohtauksia Benjaminin viimeisistä vuosista, siitä kun hänen ulkomuotonsa nuoreni. Olisin toivonut myös monille selvittämättömille asioille edes jonkinlaisia selityksiä. Moni asia myös vaikutti niin irralliselta… liikaa selvittämättömiä asioita ja epäkohtia.

Mutta toisaalta ja kokonaisuutta katsottaessa The Curious Case of Benjamin Button on hyvä elokuva, mutta ei sen enempää eikä vähempää. Cate Blanchett ja Brad Pitt olivat rooleissaan hyviä. Elokuva kertoi hyvin tarkasti koko Benjamin Buttonin elämän, mutta jonkun elämänkerran katsominen näin tarkasti on melko puuduttavaa hommaa. Ne ketkä eivät elokuvasta tykänneet, eivät tykänneet juuri sen pitkäveteisyyden takia. Rakkaustarinaa on kritisoitu, sillä sekin (muiden asioiden lomassa) jätettiin pitkälti selittämättä. Olen vähän samalla linjalla.

Elokuvan kerrontatapa muistuttaa Titanicia. Vanha mummo kertoo nuoruusvuosistaan ja näkee takaumia kuolinpedillään. Ensimmäiset puolitoista tuntia oli ihan katsottavaa, mutta asiat tapahtuivat jotenkin niin ilman pointtia. 17-vuotias poika näyttää ja käyttäytyy kuin kuusikymppinen papparainen, ja yht’äkkiä päättää lähteä matkalle tutkimaan maailmaa; tässä vaiheessa tuli jo paljon kysymyksiä; miksi? mikä pointti? Kysymys jää häilymään ilmaan. Suosittu ja yliarvostettu elokuva. Silti ihan ok, joissakin puitteissa.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!