Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 31.5.2014, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 8 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 26-vuotias.

Eletään lähitulevaisuutta, jossa moni asia jo matkapuhelimen käytöstä tietokoneisiin tapahtuu interaktiivisesti puheen avulla. Theodore laatii työkseen kauniita kirjeita heille, jotka eivät kirjeitä itse ehdi tai osaa kirjoittaa. Ahdistunut ja yksinäinen avioeroa läpikäyvä Theo ostaa ensimmäisen älykkään käyttöjärjestelmän, joka antaa itselleen nimen Samantha. Käy ilmi että käyttis on älykkäämpi ja interaktiivisempi kuin mikään aiemmin ja osaa jopa tuntea…

Her on täynnä tunnetta. Vuosikausia tietokoneita ja käyttöjärjestelmiä rassanneena nörttinä voin kertoa että pidin elokuvasta äärimmäisen paljon. Osaan samaistua Theodoren fiiliksiin yllättävän hyvin. Chatbot-tekoälyjä rassanneena elokuvassa esitetty fantasia ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, eikä siksi tunnu niin absurdilta.

En muista milloin viimeksi olisin nähnyt Joaquin Phoenixia yhtä herkässä, ajattelevaisessa ja jopa hellyyttävässä roolissa. Scarlett Johanson on myös huikea, ottaen huomioon että elokuvassa kuullaan vain hänen ääntään. Amy Adams on aina yhtä söötti tapaus.

Her pohtii elämän perinteisiä kysymyksiä. Mitä on ihmisyys, mitä on rakkaus. Leffasta jäi elämään mieleeni monta hyvin sanottua juttua, kuten The past is just a story we tell ourselves ja We are only here briefly, and in this moment I want to allow myself joy. Soundtrack on myös huikea. Loistava elokuva, joka sopii pohtiville ihmisille. Sopivasti komediaa, draamaa, romantiikkaa, scifiä ja vähän kaikkea. Suosittelen lämpimästi.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!