Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 19.1.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Brocklebank joutuu myymään valtavan kartanonsa, jossa hän asuu vaimonsa ja skitsofreenikkopoikansa Jamesin kanssa. Lady Nancy Brocklebank on sairastunut vakavasti, ja Donald järjestää hänelle kotisairaanhoitajan. James haluaa kuitenkin todistaa isälleen kiihkeästi että hän on vastuullinen aikuinen. Valitettavasti hänen yrityksensä päättyy siihen, että James lukitsee hoitajan ulos talosta. Kun yhä sairaamman äidin hoitaminen käy raskaaksi, Jamesin oma henkinen tila huononee ja kyky hoitaa äitiä vähenee, samoin kuin kyky erottaa fantasiat ja todellisuus tässä painajaismaisessa luisussa kohti helvettiä…

The living and the Dead on kriitikkojen ylistämä ja moninkertaisesti palkittu elokuva, jota on esitetty festivaaleilla ympäri maailmaa. Minua elokuva järkytti suuresti, sillä se oli tajuttoman mieltärepivä elokuva, niin sanottua mindfuckia. Elokuva oli äärimmäisen psykedeelinen ja järkyttävä, jopa pahempi kuin Unelmien Sielunmessu (Requiem for a Dream). Mutta koska elokuva oli erilainen ja erittäin mukaansatempaava, pidin siitä todella. Joutui irvistelemään ja kauhistelemaan monen monta kertaa. Suosittelen.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!