Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 11.2.2018, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 4 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 30-vuotias.

Maapallo on energiakriisin partaalla. Joukko tiedemiehiä ja astronautteja kiertää maapalloa, jonka Shepherd-nimisen keksinnön on tarkoitus tuottaa rajaton määrä energiaa. Koe menee kuitenkin pieleen ja miehistö löytää itsensä ajelehtimasta avaruudessa. Kaikki ei ole yht’äkkiä sitä miltä näyttää…

Olen pitänyt jokaisesta Cloverfield-elokuvasta. Tämän katsoin varauksella, koska edellisiin verrattuna tätä on lytätty aika paljon netissä ja kaveripiirissä. Mutta hyvähän se oli! Avaruutta, mysteeriä, alienmaista jännitystä, rinnakkaistodellisuutta: mä olen myyty. Olenkin etsinyt avaruussifiä, jotka muistuttavat esimerkiksi Gravityn, Event Horizonin, Alienin, Moonin ja Interstellarin hyvistä puolista. Tässä mielikuvat olivat pelkästään positiivisia.

Huvittaa aina kun kritisoidaan esimerkiksi painovoiman toimintaa avaruudessa, mutta unohdetaan että hypoteettinen painovoimaa ylläpitävä pyörivä avaruusasema on tieteis-konsepti eikä todellisuutta. Olen itse oppinut jättämään liialliset epäloogisuuksien miettimiset scifielokuvissa, koska pitää muistaa että kyseessä on elokuvantekijän näkemys siitä miten asiat voisivat olla. Tässä elokuvassa monen asian selittää multiverse.

J. J. Abramsin tuottaman The Cloverfield Paradoxin pääosia esittävät mm. Daniel Brühl, John Ortiz, Chris O’Dowd ja Gugu Mbatha-Raw, joita on tullut nähtyä muissakin elokuvissa. Hyvin näyttelevät. Suositeltava scifipala, joka löytyy Netflixistä. Katso kuitenkin Cloverfield ja 10 Cloverfield Lane ennen tätä.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!