Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 14.7.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Maanviljelijä nimeltä Pasi elää perheensä kanssa köyhissä oloissa. Laiton pontikan keittäminen ja sen juominen johtaa ongelmiin poliisin ja vaimon kanssa, kunnes tapahtumat kulminoituvat veritekoon…

Kahdeksan Surmanluotia on kieltämättä erilainen suomalainen elokuva, jollaisia ei oikein nykyään enää tehdä. Elokuvan Tauno Pasasen nelosmurhaan perustuva tarina on erittäin kiehtova. Elokuva on kuitenkin minun makuuni liian tylsä, ja sisältää liikaa puhetta ja vähän toimintaa. Ymmärrän miksi elokuvaa arvostetaan, mutta en oikein osaa itse arvostaa tai nauttia siitä, koska on melkein sama lukea Tauno Pasasen tarina WikiPediasta.

Leffa ei missään nimessä ole huono, mutta ei oikeastaan hyväkään. Hieno ja jännittävä tarina, mutta kyllästyttävä elokuva. Ohjaus- ja näyttelytyö Mikko Niskaselta on kyllä vertaansa vailla, eikä varmastikaan toista yhtä hyvää tapausta Suomessa enää tulla näkemään. Elokuva kertoo myös suomalaisuudesta melankoliasta, sen ajan köyhyydestä ja kurjuudesta, sekä alkoholista. Elokuvana ei minulle auennut, tarinaa lukuunottamatta.

  • Katsottu ja arvioitu : 14.7.2010 Arvion kirjoitti Roni Laukkarinen@rolle
  • Genret:

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!