Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 26.3.2018, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 4 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 30-vuotias.

Parapsykologi Elise Rainier muistelee karmean lapsuutensa aikoja, jolloin hän oli väkivaltaisen isäukkonsa höykytettävänä. Menneisyys palaa nykyhetkeen kun hän saa keissikseen oman lapsuuden kotinsa…

Insidiouksen uusin elokuva nivoaa hyvin yhteen aiempien leffojen tapahtumia, jos vain jaksaa olla kärsivällinen. Aiempien tapaan elokuva on hyvin mietitty. Tykkäsin että elokuvaan oli silti löydetty uusia piirteitä, vaikka tarina alkaa jo tuntua tutulta. Näyttely on hyvää, karmivuutta lisääviä efektejä on saatu yksinkertaisilla asioilla aikaan ja jumpscareja ei onneksi ole kovin montaa. Erityisesti aikaelementti on yhä sellainen asia, joka saa Insidious-elokuvassa suun ammolleen, erityisesti tässä elokuvassa. Odotin täyttä kuraa, yllätyin positiivisesti. Suositeltava pätkä.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!