Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 15.10.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Colemanin perheenäiti Kate toipuu hiljalleen keskenmenosta. Hänellä on jo valmiiksi kaksi lasta, Danny-poika, ja lähes kuuro tyttö nimeltä Max. Perhe on suunnitellut kuitenkin silti perheenlisäystä, ja päättää adoptoida 9-vuotiaan Estherin. Perheen uusi jäsen ei kuitenkaan ole niin viaton miltä näyttää…

Ottolapsi on äärettömän hienosti tehty elokuva. Leffassa on kaikki kohdillaan; juoni, näyttelijäsuoritukset, musiikki, efektit… Se on yhtä aikaa järkyttävä, kiinnostava, surullinen, upea, masentava, loistokas. Vaikka elokuvassa ei ollut niin hyvää loppua kuin toivoin, se oli alusta loppuun asti äärettömän jännittävä ja mukaansatempaava. Leffa oli ennalta-arvaamaton, ja näytteljäsuoritukset olivat pitkästä aikaa upeinta mitä olen nähnyt.

Pidin elokuvasta, koska se sisälsi jännitystä jopa senkin jälkeen kun luulin että kaikki on ohitse. Leffassa oli aspekteja, joita ei yleensä näe; siinä oli draamaa, kauhua, ja trilleriä. Ihastuin ikihyvin tuon pienen kuulovammaisen tytön näyttelijään Aryana Engineeriin, joka on tosielämässäkin huonokuuloinen.

Elokuva sai minut itkemään, pelkäämään, ja järkyttymään. Se oli brutaali, ja nosti suuria tunteita pintaan. Pidin kuitenkin niin paljon leffan toteutustavasta ja näyttelijöistä, että voin sitä suositella. Erittäin iso plussa kauhuskeneen. Tästä leffasta ei välttämättä jää hyvä mieli tai fiilis, mutta se on niin jännittävä, että jännittävämpää saa hakea. Suosittelen jännityksen ja kauhun ystäville.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!