Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 15.4.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 14 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Dorian Graysta tulee orpo hänen ollessaan nuori aikuinen. Dorianin äiti kuoli synnyttäessään, ja Dorianin kolkko isä syytti Doriania äidin kuolemasta. Mies kuitenkin perii isänsä omaisuuden ja kartanon, ja aloittaa Lordi Henry Wottonin opastuksella nautinnollisen seurapiirielämän. Haavoittuvainen ja nuori Dorian kuitenkin sortuu hedonismiin ja narsistisuuteen, ja sotkee nautinnon ja rakkauden keskenään. Kun omaan etuun ja nautintoon pyrkivät tavoitteet turmiollistavat ennen niin viatonta Doriania entisestään, hänen sielunsa todelinen kuva maalautuu lahjaksi saamaansa tauluun…
Pidän jostain syystä elokuvista joissa on kuvattu hyvin pahuutta. Sanomalla ”hyvin” tarkoitan sitä että pahuus on kuvattu niin että se luo pelottavan tunnelman, ja antaa hyvän kuvan pahuuskäsitteestä. En tarkoita verisyyttä ja sadistisuutta, enkä näitä ominaisuuksia mitä pahuuteen konkreettisesti kuuluu. Tässä elokuvassa oli sitäkin puolta, mutta ei niin että vihaisin sitä – ei ollut sellaista ällöttävää yliampuvuutta ollenkaan.
”Dorian Grayn muotokuva” on Oscar Wilden (1854-1900) kirjoittama romaani, johon tämä elokuva perustuu. Dorianista maalataan elokuvassa muotokuva, joka kuvastaa Dorianin sielua. Leffa sisältää hyvin paljon fantasiaelementtejä, vaikka oli periaatteessa draamatrilleri. Leffassa on myös tavallaan paljon romantiikkaa. Jos tämä olisi ollut mikä tahansa nykypäivän tuotos, en sitä arvostaisi. Mutta koska kyseessä on restoraatio arvostetusta romaanista, joka tuo nykypäivään sen ajan tuntua, pidän elokuvasta vallattomasti.
Elokuva oli lisäksi erittäin jännittävä ja mielenkiintoinen. Se ei ollut hetkeäkään tylsä, vaikka aluksi luulin niin. Uuden Narnian prinssi Kaspianinakin esiintynyttä Ben Barnesia haukutaan näyttelijänä, enkä ymmärrä miksi. Tässäkin elokuvassa hän näytteli oikein hienosti, ja on muutenkin rooliin täydellisesti sopiva karismaattinen nuori mies. Leffa on jotain erilaista mutta samalla klassista ja jollain tapaa avant-gardea. En tiedä miksi, mutta pidin elokuvasta, vaikka se sisältää minun makuuni aivan liikaa esimerkiksi seksiä ja draamaa. Tavanomaisista elokuvista poikkeavista elokuvista pitäville Dorian Gray on must see.
Mistä tämän voi katsoa?
Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!
