Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 13.7.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Mies nimeltä John Murdoch herää kylpyammeesta muistamatta mitään – edes omaa nimeään. Hän löytää lompakostaan kuvan vaimostaan, jota ei myöskään muista. Maailma on pimeä, auringoton, ja John huomaa myös omaavansa omituisia kykyjä…

Katsoin Dark Cityn viimeksi joskus poikasena. Päätin katsoa elokuvan uudestaan, koska en muistanut siitä enää mitään. Siksi elokuvaan olikin tavallaan helppo samaistua (jos olet nähnyt niin tiedät edellisen kommentin leikittelyn). Muistin vain että elokuva oli yksi suosikeistani siihen aikaan, ja nyt täytyy sanoa että Dark City on varmasti kaikista suurin suosikkini scifielokuvien saralla.

Pidän tämäntyyppisestä pimeästä scifistä vallattomasti. Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Alex Proyas on oikea nero. En käsitä miten hän on saanut puettua tällaisen tajunnanräjäyttäjän elokuvan niin rajalliseen muottiin. Leffa on nannaa alusta loppuun asti. Loppukohtaus tuo häiritsevästi mieleen Requiem for a Dreamin täsmälleen saman miljöön ja näyttelijän (Jennifer Connelly) vuoksi, mutta kyseinen elokuva on tehty vasta Dark Cityn jälkeen…

Rufus Sewell, William Hurt ja Jennifer Connelly ovat elokuvassa loistavia, yhtään tohtoria näyttelevää mainiota Kiefer Sutherlandia vähättelemättä. Olen mielissäni että sain todistettua sen että leffamakuni ei ole kovin paljoa muuttunut kymmenen vuoden sisällä; tykkään edelleen jotakuinkin samoista elokuvista mitä lapsena. Dark City on yksi parhaita – ellei paras – scifielokuva koskaan tehty, ja käsken sinua katsomaan sen, varsinkin jos olet vähääkään scifielokuvien ystävä.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!