Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 12.2.2012, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 24-vuotias.

Uxbal on perheenisä, järjestäytyneen rikollisen välikäsi, Espanjan alamaailmassa elelevä karski selviytyjä, joka saa kuulla sairastavansa syöpää ja elävänsä enää vain kuukausia. Rahat on tienattava jostain jotta perheen pieni Ana ja ja Mateo saavat syödäkseen. Perheen äiti on prostitoitu ja sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Uxbal pyrkii pitämään omansa ja muiden elämän kasassa samalla kun kulkee kohti vääjäämätöntä omaa kuolemaansa…

Biutiful vaikutti lupaavalta draamalta ja sitä se toisaalta olikin. Alejandro Gonzí¡lez Iñí¡rritun ohjaaman elokuvan kerrontatapa on harmillisen hidas ja muistuttaa vähän liikaa elokuvasta 21 Grams, josta en myöskään pitänyt niin paljon kuin olisin ennakoinut. Elokuva on vähän masentava, miljööltään synkkä, puhutteleva, ajatuksia herättävä. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Loppuratkaisu jäi hieman selvittämättömäksi ja aukinaiseksi. Taideperseilyä havaittavissa. Biutiful on vähän kuin synkempi draamaversio 50/50:stä. Loppupeleissä oikein katsottavaa, mutta minuun kokonaisuus ei iskenyt.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!