Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 13.3.2018, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 4 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 30-vuotias.

Entinen armeijanainen, biologiprofessori Lena suree miestään, jonka luulee kuolleen yli vuoden kestäneellä komennuksella. Mies yllättäen palaakin takaisin juuri kun Lena on luopumassa toivosta, kunnes ukon sisäelimet pettää. Armeija vie pariskunnan mennessään ja Lenalle valkenee että lähellä olevaa kaupunkia verhoaa ”hohteeksi” kutsuttu seinämä. Päästyään takaisin sisälle armeijameininkeihin, naisista päätetään koota tutkijaryhmä, joka lähtee retkelle verhon toiselle puolelle…

Tämä arvostelu saattaa sisältää miedohkoja spoilereita, joten jos aiot katsoa elokuvan, lue se vasta katsomisen jälkeen. Tätä Netflix-uututta olin odottanut, enkä pettynyt! Pidän aivan vallattomasti tämänkaltaisista seikkailu-scifimysteerielokuvista. Natalie Portmania on ilo nähdä hieman tavallisesta poikkeavassa, vakavassa roolissa. Oscar Isaac on myös oma varma itsensä. Elokuvan tahti on hidas, mutta mukaansatempaava. Soundtrack ja äänimaailma ylipäätään on johncarpentermaisen hyytävä, piinaavan pahaenteinen.

Minua ei yleensä kauhuelokuvat hätkähdytä, mutta Annihilationissa on upean karmiva tunnelma. Minua piinaa psykologiset asiat, kuten peilikuvat, joita tässä on osattu hyödyntää loistavasti. Samoin kaiken kurjuus ja itsetuhon psykologia sekä metaforamaiset opetukset tietynlaisesta elämän karuudesta ovat Annihilationissa mieleeni. Kokonaisuutena tässä on tieteiskauhuelokuva, jota suosittelen, jos jompi kumpi genreistä säväyttää yhtään.

Annihilation on ennenkaikkea kaunis, trippimäinen, unenomainen. Plussaa vahvoista naispääosista.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!