Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 7.2.2015, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 7 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 27-vuotias.

Lupaava nuori jazz-rumpali Andrew Neuman opiskelee yhdessä maailman parhaassa musiikkikoulussa. Kun arvostettu ja pelätty miesopettaja Fletcher ottaa Anrewin bändiinsä, pojalla kasvaa paineet suoriutua suorastaan julmista koetuksista. Perfektionismi nostaa päätään niin paljon että pian on elämä pelissä…

Muistan vieläkin kun kävin rumpukoulua peruskoulussa, vaikka sittemmin kiinnostuin enemmän pianosta ja kitarasta. Rumpuopettajani sanoi ”jos vielä kerran näen peukalosi noin, leikkaan sen poikki!”. Säikähdin ja panikoin, mutta siitä muistin joka ikinen kerta rumpukapuloihin tarttuessani miten kapulaa pidetään. Kuten Fletcher sanoisi: ”Se on välttämätöntä”.

Luulisi ettei pelkästä rummuttamisesta saa mielenkiintoista elokuvaa, mutta se on harhaolettamus. Whiplash on yksi jännittävimmistä trillereistä mitä olen katsonut. Tämä on kuin Black Swan sellaisena kuin sen olisin halunnut nähdä. Suoraa puhetta, raakaa elämää, perfektionismi ja ahdistukset hyvin kuvattuna.

Miles Teller ja J. K. Simmons tekevät parhaat roolisuorituksensa koskaan. Ei pelkästään musiikillisesti vaan myös cinematograafisesti yksi hienoimpia elokuvia. Artsy-leffaksi yllättävän köykäinen ja mukaansatempaava. Suosittelen lämpimästi.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!