Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 7.11.2011, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 23-vuotias.

Travis on Vietnamin sodan veteraani, parikymppinen taksikuski, joka kärsii unettomuudesta ja ajaa siksi taksia öisin. Yölliset kadut saavat hänet miettimään elämää ja hän haluaa lakaista kadut saastasta kuten parituksesta, huumeista ja rikollisuudesta. Miehen todellisuustaju on hukassa ja naisasioissakaan ei onnista, joten hän ajautuu pelastamaan alaikäistä prostitoitua kadun vaaroilta…

Taxi Driver on kunnioitettava elokuva, ei pelkästään vuosikerran vuoksi, vaan myös upeiden näyttelysuoritusten vuoksi. Pidin nuoresta Robert De Nirosta ja Jodie Fosterista, joka oli tuolloin vielä tyttönen. Leffa on makuuni kuitenkin hieman liian hidastempoinen ja sitä kaivattua jännityselementtiä esiintyi vasta rainan loppumetreillä. Elokuvan parhaat minuutit olivatkin minulle juuri loppupätkä, joka teki koko katselukokemuksesta käytetyn ajan arvoisen.

Taxi Driver on siitä hieno elokuva, että se jättää katsojalle varaa tulkita tapahtumia. Tapahtumankulku vaikuttaa ensitöikseen vaikeaselkoiselta, mutta loppupeleissä kokonaisuus on hyvinkin ymmärrettävässä paketissa. Elokuva ei pidä katsojaa tyhmänä missään kohtaa, mikä on nykyelokuvissa harvinaista. Tätä elokuvaa ei ole ajan hammas syönyt. Robert De Niron upeat monologit ovat jääneet historian kirjoihin.

Rakastan elokuvan yön hämyistä ja sateista miljöötä ja Bernard Herrmannin jazz-sävellystä, joka tosin ehkä hieman liikaa toistikin itseään. Silti elokuva on kuitenkin turhan pointiton ja tylppä, sillä suuri osa ajasta oli juonenkulun kannalta turhaa diipadaapaa ja elokuvassa ei oikein koskaan päästy mihinkään. Olen tyytyväinen etenkin loppuratkaisuun ja sen onnistuminen olikin katselukokemuksen kannalta tärkeintä. Leffa ei olisi ollut myöskään niin ennalta-arvaamaton, jos en olisi nähnyt jo niin monta elokuvaa, jossa on vastaava ”minä vs. kadut” asetelma. Kokonaisuutena Taxi Driver on kuitenkin klassikko, jonka katsomista en hetkeäkään kadu.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!