Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 14.2.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Erään saksalaisen vankilan sellissä 4 vankia viettää aikaa toistensa kanssa 24/7. Kun aika käy pitkäksi, eikä ole tekemistä, miehet päättävät alkaa kiusaamaan yhtä sellitoveriaan. Kiusaaminen muuttuu aina vain intensiivisemmäksi, kun jännitys on ainoa mitä voi saada tylsältä vankilaelämältä… syö tai tule syödyksi -periaatteella.

Uwe Bollin elokuvat ovat kauhistuttaneet katsojia huonoudellaan kautta aikojen, eikä syyttä. Stoic on yksi näistä elokuvista, joita on vaikeaa katsoa. Leffan idea ja puitteet ovat hyvät, mutta se kaatuu kankeuteensa. En pitänyt alkuunkaan leffan dokumenttimaisesta haastattelu-tyylisestä kuvaustavasta.

Näyttelijäsuoritukset eivät olleet uskottavia, ja elokuva oli kyllästyttävän tylsä pieniä jänniä kikkareita lukuunottamatta. Eniten varmaan ärsytti ne lukuisat miettimistauot, joille ei tuntunut olevan loppua. Harmitti että tuhlasin rahaa tällaiseen sontaan. Jätä tämä väliin.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!