Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 14.11.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Viisivuotias Sosuke-poika löytää rannalta lasipurkkiin juuttuneen kultakalan, jonka vie kotiinsa. Kalalle hän antaa nimeksi Ponyo. Ponyosta ja Sosukesta tulee pian ylimmät ystävät, ja Ponyo rakastaa Sosukea niin paljon, että haluaa muuttua ihmiseksi. Sattumoisin Sosuken haavaa nuollut Ponyo omaksuu ihmisverta, ja saa kyvyn muuttua ihmiseksi. Ponyon ilkeä isä haluaa kuitenkin tyttärensä takaisin, keinolla millä hyvänsä…

Miyazaki teki sen taas! Ponyo rantakalliolla on ehkä maailman söpöin elokuva. Ponyo on niin käsittämättömän söpö hahmo, että jää ihan sanattomaksi. Olen tähän asti tykännyt jokaisesta Hayao Miyazakin teoksesta, enkä voinut olla rakastamatta myös tätä taideteosta. Ponyo rantakalliolla on aivan ihastuttava koko perheen elokuva hyvällä juonella ja ihanilla hahmoilla. Ääninäyttely, soundtrack, elokuvan värimaailma ja miljöö on jotain niin täydellistä. Sopii hyvin koko perheelle, meillä leffasta tykkäsi myös perheen pienin. Suosittelen!

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!