Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 14.7.2014, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 8 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 26-vuotias.

Jamie matkustaa Chileen. Eräissä bileissä hän tapaa erikoisen naisen, joka sanoo nimekseen Crystal Fairy. Päissään ja läpällä Jamie kutsuu Crystal Fairyn mukaan seurueeseen, joka lähtee seuraavana päivänä etsimään kuuluisaa Chileläistä huumetta, San Pedro -kaktuksen juomaa, joka saa nupin kivasti sekaisin…

Tämäpä vasta pettymys elokuvaksi. Nimen perusteella voi odottaa sekoilukomediaa, kuten Pineapple Express. Tämä ei ole lähellekään sitä, vaan enemmänkin paikallaan vellovaa draamaa. Elokuva tuntui improvisoidulta, joten otin asiasta katsomisen jälkeen selvää – leffa on kuin onkin enimmäkseen improa, mikä selittää paljon. Se ei kuitenkaan tee elokuvasta yhtään parempaa.

Pidän Michael Cerasta, pidin näyttelystä, pidin jopa ärsyttävän näköisestä Gaby Hoffmannista loppua kohden. Leffa on sellainen tyypillinen feelgood-elokuva, jossa odottaa koko ajan tapahtuvan jotain, mutta loppujen lopuksi leffan tapahtumat eivät eskaloidu tarpeeksi mihinkään pisteeseen. Vähän tuntuu kuin aikaa meni hukkaan. Maisemat olivat kauniita ja sentään pari hassua juttua leffasta löytyy. Tykkäsin elokuvasta, mutta en nauttinut siitä.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!