Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 15.10.2009, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 13 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Intohimoinen pari menettää poikalapsensa traagisesti. Mies on psykiatri, ja yrittää auttaa vaimoaan selviytymään surustaan. Nainen potee suruaan hieman eri tavalla. Suru näkyy paniikkihäiriöinä, ja se purkautuu ulos epätavallisesti. Pari päättää lähteä mökille keskelle luontoa toivoen että se korjaisi heidän särkyneet sydämensä ja rikkonaisen avioliittonsa…

Ärsyttävä, tylsä, kummallinen, ällöttävä, epäjohdonmukainen, sekava. En tykännyt elokuvasta yhtään. Se oli tekotaiteellinen, häiritsevä, ja inhottava. Leffa sisälsi paljon alastomuutta, näkyvissä oli paljon niin miehen kuin naisenkin alapäätä. En ymmärtänyt elokuvasta suoraan sanottuna yhtään mitään. Leffa meni täysin yli hilseen, vaikka yritin tosissani pysyä kärryillä. Willem Dafoe oli näyttelijäsuorituksessaan ihan ok, kun taas Charlotte Gainsbourgista en tykännyt ollenkaan.

Olisi pitänyt tietää, että leffa on paska, jos elokuvan ensimmäisen minuutin aikana näytetään mustavalkosena yhdyntä (kyllä – peniksineen ja penetraatioineen) lähikuvattuna satakertaisesti hidastettuna… elokuvan tunnelma vaihteli ällöttävästä ja jopa pornografiasta omituiseen goreen ilman minkäänlaista motiivia. Uskomatonta kuraa… elokuvan tekijä ei ollut järjissään.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!