Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 28.12.2015, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 7 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 27-vuotias.

Yh-äiti ei ole pitänyt yhteyttä vanhempiinsa yli 15 vuoteen. Nyt isovanhemmat haluavat kuitenkin tavata lapsenlapsensa ja äiti pistää lapset junaan. Lapsilla on aluksi oikein mukavaa, mutta tuvassa ei tunnu olevan kaikki ihan kohdallaan…

Olisiko tässä ensimmäinen hyvä M. Night Shyamalan elokuva sitten The Sixth Sensen? Mockumentary-tyyppinen käsikamerakuvaus on taidokasta ja erityisesti kaksi pääosaa näyttelevää lasta ovat hauskan pikkuvanhoja. Olivia DeJonge ja Ed Oxenbould todella tekevät tämän elokuvan. Hyvät twistit, selkäpiitä karmiva tunnelma, eikä liikaa jumpscareja. Hyytävä psykologinen trilleri, joka toimii kaikista parhaiten kun ei ota mistään selvää etukäteen. Positiivinen yllätys, kuuluu ehdottomasti vuoden 2015 kauhun kärkikastiin.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!