Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 30.11.2010, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 12 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Paul Marsh ja Barbara ovat tehneet läpimurron osakkeissa, ja seilaavat Espanjassa onnensa kukkuloilla. Myrsky kuitenkin yllättää ja jahti jumittuu karille. Paul ja Barbara lähtevät rannalle etsimään apua, ja löytävät aution kylän. Pian käy selvääkin selvemmäksi että mystisessä kylässä ei ole kaikki kohdallaan…

Huh huh mikä pläjäys. H. P. Lovecraftin pimeitä tarinoita rakastavalle Dagon on uskomaton kokonaisuus. Novelliin perustuvaksi elokuvaksi leffa on suorastaan huikea. Sateen ystävänä rakastin elokuvan miljöötäkin. Näyttelijät ovat tuntemattomampia, mutta tykkäsin ainakin päähenkilöistä.

Leffa on synkimpiä mitä olen nähnyt, mutta H. P. Lovecraftin tuntien ei yhtään sen saatanallisempi mitä odottaa saattaa. Leffa on myös poikkeuksellisen raaka. Jotenkin Dagon kuitenkin onnistuu vetämään mukaansa pinnan alle, kirjaimellisesti. Espanjan kieli ja kalamaiset otukset toivat mieleen Guillermo Del Toron tyylin, mistä pidän vallattomasti. Synkistä vesisistä kauhutarinoista tykkääville Dagon on nappivalinta.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!