Ennen kuin luet, otathan huomioon, että tämä elokuva on katsottu 29.8.2015, joka tarkoittaa sitä että arvostelu on 7 vuotta vanha ja saattaa siitä syystä sisältää vanhahtanutta tekstiä tai kankeaa kielenkäyttöä. Mielipiteeni on saattanut ajan saatossa muuttua ja elokuva saattaa vaatia uudelleenkatselun uusilla aivoilla. Olin arvion kirjoittamishetkellä 27-vuotias.

Pepper Flynt Busbee on pienikokoinen kahdeksanvuotiaaksi. Pikkupojaksi jämähtänyt Pepper on saanut kylillä kutsumanimekseen ”Little Boy” ja pienen kokonsa vuoksi ikäisensä kaverit vain kiusaavat häntä. Isä on kuitenkin paras kaveri, joten pienet kiusaajat eivät haittaa. Kun isä lähtee sotaan, pojalle tulee ikävä ja koska hän uskoo hyvään, hän aikoo tehdä jotain saadakseen isänsä takaisin…

Little Boy on nyyhkyleffojen kuningas. Voi pojat että tuli pillitettyä kuin pieni vauva, enkä häpeä myöntää sitä, sillä elokuvahan on draamana yksi parhaista. Tuli myös naurettua, koska elokuvasta löytyy myös kosolti hyvää mieltä. Kymmenvuotias söötti Jakob Salvati ansaitsisi Oscarin suorituksestaan, ei sanat riitä kuvailemaan kuinka huikeaa tuon pienen pojan näyttely on. Samoin pitkästä aikaa Michael Rapaport on oikein miellyttävä roolissaan. Samaa voi sanoa Emily Watsonista ja kaikista muistakin. Vakuuttavaa jälkeä.

Mikä Little Boyssa iski ehkä eniten, on maino tarina ja kronologinen kerrontatapa. Slaitista ennalta-arvattavuudestaan huolimatta leffa osaa myös yllättää. Soundtrack ja visuaalinen matka menneisyyteen on kokonaisuutena ehdottomasti viiden tähden arvoinen. Melodramaattisia draamoja karttavat jättäkää tämä tunteisiin vetoava pätkä väliin, mutta minulla osui ja upposi.

Mistä tämän voi katsoa?

Saitko leffavinkin? Tarjoa kirjoittajalle kahvit kiitokseksi!